OLLILTA KAIKILLE TERVEISIÄ!

Kausi 2018 on saatu päätökseen ja työni FC Jazzin päävalmentajana on tällä erää ohi. Viimeisestä ottelusta on mennyt kuukauden verran ja nyt onkin hyvä aika palata hetkeksi pohtimaan kauden vaiheita.

Kauteen 2018 FC Jazzin edustusjoukkue lähti kovin tavoittein. Joukkueen tavoitteena oli sarjan top 3-sijoitukset. Alla oli hyvä harjoituskausi ja viime kaudesta hallitusti vahvistunut joukkue. Startti kauteen oli vähintäänkin kohtalainen. Ensimmäiset kuusi ottelua pelasimme tappioitta ja sarjan puolivälissä olimme kärkikahinoissa mukana 21:llä pisteellä. Olimme puolivälissä sarjaa paras kotijoukkue, mutta vierasvoitto antoi odottaa itseään.

Heinäkuun lopun tasapainoisella pelillä tulleen HIFK-voiton jälkeen alkoi kuuden ottelun voitoton putki. Epäonnistumiset seurasivat toistaan ja peli oli varsin tuskaisen oloista. Voitottomien otteluiden sarjaan kuului mm. Porin derby mahtavan yleisömäärän edessä. Pelillisestä hallinnasta huolimatta tuostakin ottelusta jäi pelkkä luu käteen. Kauden neljässä viimeisessä ottelussa joukkue pesi kasvojaan ja hankki niistä yhteensä seitsemän pistettä. Tästä huolimatta kauden toista puoliskoa voi kutsua epäonnistumiseksi. Lopullisessa sarjataulukossa keräsimme yhden pisteen enemmän ja sarjasijoitus oli yhden sijan parempi kuin kaudella 2017.

Epätasaisuus tai kaksijakoisuus kuvaa hyvin kautta 2018 ja itse asiassa myös kautta 2017. Mikäli viime kauden syksy ja tämän kauden kevät laitettaisiin yhteen niin olisimme pelanneet nousukarsinnoissa. Toisaalta viime kevät ja tämä syksy yhdistettynä olisi tarkoittanut kautta Kolmosessa. Kaksijakoista oli myös koti- ja vieraspelaaminen. Heikosta syksystä huolimatta olimme koko sarjan neljänneksi paras kotijoukkue (3 pistettä kärkeen), mutta vierasjoukkueena olimme sarjan kolmanneksi huonoin. Myös otteluiden sisällä oli tällä kaudella kaksijakoisuutta. Pelillisesti hyvää ensimmäistä jaksoa saattoi seurata huono toinen jakso ja toisin päin.

Juha Luotola kuvaa Satakunnan Kansassa oivasti meidän kautta: ”Parhaimmillaan FC Jazz on näyttänyt nousua tavoittelevalta ryhmältä ja heikoimmillaan liian kevyeltä edes Kakkoseen.” Tähän asiaan ei varmasti löydy yhtä selkeää syytä vaan joukkueurheilussa kokonaisuus ratkaisee sekä onnistumisten ja epäonnistumisten välinen ero joskus on hyvin pieni. Joukkueen rungon nuoruuden piikkiin ei voi missään nimessä kaikkea laittaa, mutta sekin on varmasti yksi tekijä, miksi vaikeuksista nouseminen oli meille niin vaikeaa. Valmentaja kantaa luonnollisesti vastuun tuloksesta ja pelaajat ottavat vastuun aina omasta suorituksestaan. Molemmilla osapuolilla on peiliin katsomisen paikka, miksi ajauduimme syksyllä kuuden ottelun voitottomaan putkeen, vaikka keväällä pelasimme pelillisesti mainiota ja tuloksellista jalkapalloa ja onnistumiset seurasivat toistaan.

Emme siis päässeet tavoitteisiimme, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö taas ensi kaudella joukkue tavoittelisi kärkisijoja. Jokainen otteluita seuraava henkilö näki, että joukkueessa on potentiaalia ja parhaimmillaan se pelaa hienoa futista. Tähän potentiaaliin kun saadaan tasaisuutta niin Seth Abladen valmennuksella on vain taivas rajana. Positiivisista asioista viime kaudella tulee tietysti mainita upeat Porin derbyt, Terry Abladen myyminen Fulhamiin ja käynnistynyt seurayhteistyöhanke. Nämä ja muut onnistumiset antavat energiaa matkalla kohti omaa huippua.

Suuri kiitos koko seurayhteisölle, edustusjoukkueen taustahenkilöille sekä kannattajille! Olen edelleen aidosti pirun ylpeä, että sain toimia näin hienon ja perinteikkään seuran edustusjoukkueen valmentajana.

Ja lopuksi toivotan Sethille upeita kausia FC Jazzin peräsimessä. On mukava antaa valtikka henkilölle, jonka tunnen kentältä ja sen ulkopuolelta hyvin. FC Jazz on tehnyt oivan valinnan ja jatkaa valitsemallaan strategisella tiellä, jonka tiedän tuottavan tulevaisuudessa erinomaisia asioita porilaiselle futikselle.
​​​​​​​