Muistokirjoitus Soturille
Soturi
Hiljainen viestiketju eteni viime perjantaina kertoen suru-uutista. Vasta kolmenkymmenen vuoden ikään päässyt Aleksi Nurminen oli menehtynyt edellisenä iltana. Laaja ystäväpiiri menetti soturin korkeimmalle sarjatasolle liian varhain.
Aleksin sydän oli lämmin ja oikeudenmukainen. FC Jazz merkitsi hänelle todella paljon ja pitkä ura loi hänelle laajan ystäväpiirin. Kentällä ja pukuhuoneessa Aleksi oli luottohenkilö, jota oli helppo lähestyä. Hänelle oli tärkeää, että jokainen suoritus harjoituksissa ja peleissä suoritettiin joukkueena mahdollisimman hyvin. Valmentajille Aleksi oli kentällä avainpelaaja, joka toteutti suunniteltuja asioita sovitusti.
Tinkimättömyydellään Aleksi loi FC Jazzissa merkittävän, yli 20 vuotta kestäneen uran. Tämä ura alkoi jo vuonna 1994 Aleksin ollessa viisi vuotias. Hän oli tärkeässä roolissa FC Jazzin uudessa nousussa ja ansaitsi uralleen vuoden jazzilaisen palkinnon vuonna 2013. Saman vuoden päätteeksi FC Jazz varmisti nousun Ykköseen. Aleksi oli tuolloin nousijajoukkueen yksi punaisimmista sydämistä.
Aleksi liittyi uudelleen perustettuun FC Jazzin miesten joukkueeseen 17-vuotiaana, kun se aloitti vuonna 2006 pelit Satakunnan 5. divisoonasta. Puolustuksen ikitaistelija oli vuonna 2009 voittamassa Suomen Cupin pikkufinaalia ja pelasi valtakunnallisissa sarjoissa FC Jazzin väreissä yhteensä lähes 160 ottelua, joissa teki 6 maalia. Häntä voidaan kutsua hyvillä mielin yhdeksi seuralegendaksi. Kukaan muu pelaaja ei ole punaisessa pelipaidassa tehnyt yhtä monta sarjanousua ja auttanut taistelullaan seuraa eteenpäin.
Tulemme muistamaan Aleksin ystävällisyydestä.
Kiitos oli sana, jolla Aleksi päätti useimmat lauseensa. Myös meidän on tässä kohtaa surun murtamina helppo päättää kirjoitus Aleksille. Punainen pelipaita ja numero 32, Kiitos.
Osanotto Aleksi Nurmisen lähiomaisille.