Kaikkien aikojen jalkapallopeli!
Monet pitävät vuoden 1993 mestaruusottelua yhtenä hienoimmista kamppailuista. Stadionin lehterit pullistelivat ennen ottelun alkua jo hyvissä ajoin.
Menneellä viikolla olemme päässeet eri tavoin takaisin vuoden 1993 mestaruusjuhlaan.
Kuudes vuosikymmeneni jalkapallokatsojana kentän reunalla alkoi tämän vuoden alussa. Ensimmäiset pelini ajoittuvat kesään 1979, jolloin isäni toimi Toven edustusjoukkueen valmentajana. Seuraavana suvena pyöräilin jo itsekseni Toejoen Wembleylle ja hieman myöhemmin myös Porin Stadionille PPT:n otteluita seuraamaan. Siitä se sitten alkoi ja loppua ei ole näkyvissä, ainakaan toivottavasti.
Kun nähtyjä pelejä muistelee, tulee monia huippuhetkiä mieleen. On maailmantähtiä maaotteluissa, muutama huippusarjan peli Euroopassa, nousu- ja putoamiskarsintoja, Suomen Cupin finaaleita, Ukkosten ikämiesten vääntöjä, Saluunan Säkittäjien nimivahvan joukkueen pelejä ja paljon muuta. Kysyttäessä parasta kokemusta ei vaihtoehtoja kuitenkaan löydy. Sunnuntai 3.10.1993 tarjosi sellaisen futis-elämyksen, ettei siihen ole muut pystyneet. Tuona kauniina lokakuun sunnuntaina FC Jazz varmisti ensimmäisen Suomen mestaruutensa tarinan mukaan lähes 13.093 katsojan edessä!
Muistan elävästi, miten koko viikon ajan oli tiettyä jännitystä ilmassa ja peliä odotin oikeasti enemmän kuin joulupukkia koskaan. Kun sunnuntai viimein aukeni, oli suunnitelmat selvät. Kolmen hengen porukkamme Peter, Vellu ja meikäläinen suuntasi Hunters Inn – ravintolaan hyvissä ajoin. Hieman siinä voimajuomaa nautimme ja tarkoitus oli hyvissä ajoin siirtyä stadionille. Tiedossahan oli, että täyttä tulee olemaan!
Kuten niin usein käy suunnitelmille, niin eivät ne silloinkaan toteutuneet ajatellulla tavalla. Itselläni alkoivat poltteet siirtyä Stadionin suuntaan jo yli kaksi tuntia ennen alkuvihellystä. Muut vain rauhoittelivat minua ja kehottivat olemaan hosumatta. Kolme tai neljä kertaa ehdin asiasta huomauttaa ennen kuin muutkin olivat valmiita lyhyeen siirtymätaipaleeseen. Näky oli lohduton, kun taksimme viimein pääsi pääporttien eteen ja astuimme ulos hurmioituneeseen väkimassaan. Stadionilla ei näkynyt yhtään vapaata paikkaa! Itse peli oli nautittavaa katseltavaa ja parasta mahdollista viihdettä. Maaleja nähtiin yhdeksän ja tunnelma oli katossa koko pelin ajan. Kiitollisena vieläkin muistelen tuon ajan peliä, pelaajia, huoltajia, valmentajia ja ennen kaikkea joukkueenjohtajia!
No missä me sitten tämän pelin katselimme? Päästyämme portista sisään kaivoi ryhmämme strategi povitaskustaan kolme Mypan kannatuslippua. Niitä heilutellen kävelimme järjestysmiesten tekemää kunniakujaa pitkin viimeiselle pääkatsomon sisäänkäynnille. Siellä meidät ohjattiin vierasjoukkueen kannattajille varattuun katsomonosaan. Tilaa löytyi riittävästi ja lippujen piilottamisen, sekä Jazz-kannatushuutojen aiheuttaman pettymyksen jälkeen, tulimme hienosti toimeen Kymenlaakson väen kanssa. Hieno muisto ja tiedoksi; Tämä tarina on tosi!
Kimmo Österlund
Naurava putkimyyjä