Veikko oli lasten asialla
PPT:n ja FC Jazzin ahkera taustahenkilö on poissa
Veikko Hakamäki palkittiin Satakunnan Urheilugaalassa vuonna 2016. Kuva: Satakunnan Urheilugaala
Porilainen jalkapalloyhteisö sai helmikuussa suru-uutisen, kun FC Jazzin seurayhteisön tavoitti uutinen pitkäaikaisen PPT ja FC Jazz -vaikuttajan Veikko Juhani Hakamäen (26.11.1935-18.2.2023) poismenosta.
Veikko oli arvostettu, palkittu ja rakastettu seuratoimija, jonka innostus jalkapalloa, ihmisiä ja elämää kohtaan oli lähes loputonta.
Veikko muistetaan siitä, että hän oli aina paikalla. Kaikkialla missä Porin Pallo-Tovereiden ja myöhemmin FC Jazzin juniorit pelasivat tai harjoittelivat oli kentän laitamilla viininpunainen Morris Marina tai sininen Suzuki Carry oransseilla verhoilla.
Kun Veikko oli paikalla, hän kohtasi ihmiset. Jokaisen. Ison ja pienen. Vanhan ja nuoren. Samalla Veikko usein esitteli yhtä monista bravuureistaan: Hän heitti ulkomuistista vastaantulijansa syntymäajan sekä sosiaaliturvatunnuksen virheettömällä varmuudella.
Hänen muistissaan oli tietoa sadoista ja sadoista ihmisistä. Veikko teki urheiluseuran elinvoiman kannalta ratkaisevan tärkeää työtä. Aloitti uusia ikäluokkia, markkinoi toimintaa, kirjasi uudet jäsenet ja hankki vakuutukset, veti harjoituksia sekä rekrytoi vanhempia mukaan toimintaan.
Veikko oli syntynyt Siikaisissa, ja oli pilke silmäkulmassa heitetyn tarinansa mukaan kotoisin talosta, johon oli matkaa satakilometriä vielä siitä, mihin tie loppui.
Lapsuudessaan ja nuoruudessaan hän oli juossut, hiihtänyt ja voimistellut. Tätä kautta hän oli luonut vankan liikunnallisen pohjan, jonka ansiosta hän kilvoitteli vielä pitkälti yli 70-vuotiaanakin yli 50 vuotta nuorempien B-juniorien kanssa erilaisissa fyysisissä koitoksissa.
Veikko teki työuransa autoteknikkona ja myöhemmin lastensuojelun parissa. Jalkapallossa hän oli mukana vahvalla tunteenpalolla vapaaehtoisena. Veikkoa innosti urheilu ja liikunta, mutta ihmisten parissa toimimista hän rakasti erityisesti. Tiiviissä seurayhteisössä Veikko jaksoi tehdä töitä pitkälle 2010-luvun puolelle.
Jalkapallon ja ihmisten lisäksi Veikko rakasti metsää. Joka syksy useat FC Jazzin seuratoimijat saivat hankkia marjat sekä sienet suoraan Veikolta. Sukujuhlissakin Veikon kerrotaan virallisten osuuksien jälkeen kiiruhtaneen tarkistamaan kulloisenkin juhlapaikan lähimaastot metsän antimien osalta.
Porin Pallo-Tovereiden riveihin Veikko tuli 1980-luvun alkupuolella. Hän teki paljon ja sai aikaiseksi asioita nopeasti. Veikon vauhdittamana PPT:n joukkue- ja pelaajamäärät kasvoivat 1980-luvulla, ja seura otti isompaa ja isompaa jalansijaa suomalaisessa juniorijalkapallossa.
1990-luvulla porilainen jalkapallobuumi eli kukoistustaan, kun PPT muuttui FC Jazziksi ja yleisö täytti stadionin. FC Jazz voitti Suomen mestaruudet ja oli monivuotinen menestyjä kotimaisessa huippujalkapallossa. Samalla seuran junioripuoli voi vahvasti, ja Veikko teki töitä yhä useamman ikäluokan kanssa.
Veikko istutti yhdessä muiden juniorivalmentajien kanssa vahvaa taitokulttuuria FC Jazziin. Levon leirikeskuksen legendaarisilla kesäleireillä Veikko kaitsi kymmeniä pieniä pelaajia, rakensi taitoratoja ja ohjasi pelaajia omaehtoisen taitoharjoittelun pariin.
Kun FC Jazzin edustusjoukkue meni talousongelmien takia konkurssiin 2000-luvulla, Veikko oli turvaamassa juniorijalkapallon jatkuvuutta yhtenä FC Jazzin juniorit ry:n aktiivina.
2000 ja 2010-luvuilla Veikko toimi FC Jazzin junioreiden uuden nousun vahvana tekijänä ja valmentajien sekä nuorten pelaajien tukijana. Hän oli nopeasti aladivareista nousuun lähteneen uuden edustusjoukkueen sekä seuran B-nuorten monivuotinen ja arvostettu huoltaja.
PPT:n ja FC Jazzin lisäksi Veikko toimi vapaaehtoisena Suomen Palloliiton Satakunnan piirin eri tehtävissä. Hän oli monena vuonna vastuussa SPL Satakunnan taitokisojen radoista ja kisojen järjestelyistä. Piirijoukkueita hän avusti useina kausina huoltajana.
Suomen Palloliitto on myöntänyt Veikolle harvinaisen timanttisen seuratoimijamerkin. FC Jazz on valinnut Veikon seuran Hall of Fameen. Hänen nimissään on pelattu C-nuorten Veikko Hakamäki -turnausta jo vuodesta 1995.
Vaikka Veikko teki jalkapallotyönsä paikallisesti Satakunnassa ja Porissa, niin hänen perintönsä elää tänään ja tulevina vuosina koko suomalaisessa jalkapallossa. Pelkästään Palloliitossa työskentelee puolen tusinaa hänen kasvattiaan merkittävissä tehtävissä, puhumattakaan kymmenistä eri jalkapalloseuroista ympäri Suomea. He kaikki kantavat mukanaan muistoja Veikon välittömästä ja läheisestä tavasta kohdata toinen ihminen.
Veikkoa jäivät kaipaamaan vaimo, kaksi tytärtä perheineen, useat sukulaiset ja ystävät sekä lukematon määrä entisiä suojatteja ja kasvatteja.
FC Jazzin B-nuoret saavuttivat vuonna 2005 SM-hopeaa. Päävalmentajana toimi Samu Koski ja huoltajana Veikko Hakamäki. Kuva on kauden päättäneen ottelun jälkeisestä mitalienjakotilaisuudesta Helsingistä.
Muistokirjoituksen päätteeksi muutamat Veikon monista suojateista muistelevat häntä.
”Veikko oli porilaisen juniorijalkapallon kasvot omassa lapsuudessani ja nuoruudessani. Sininen pakettiauto oli 90-luvulla aina paikalla kaikkialla. Ihan sama oltiinko urheilukeskuksessa, Koivulassa tai Herralahdessa, tuntui, että myös Veikko oli aina siellä. Veikko auttoi aina kaikkia. Hän oli lämmin, hyväsydäminen, välittävä ja oikeudenmukainen. Palloliiton piiritoimistossa hän muisti aina käydä myymässä puolukat ja mustikat. Samalla käytiin monet hyvät keskustelut.”, PPT:n ja FC Jazzin ex-junioripelaaja ja nykyinen Suomen Palloliiton Läntisen alueen seurakehittäjä Jarno Haanpää.
”Veikko kysyi minua valmentajaksi poikani Tuomaksen joukkueeseen. Ikäluokan 1977 kakkosjoukkue taisi olla sillä hetkellä neljäs Veikon valmentama joukkue. Veikko teki uskomattoman pyyteetöntä työtä. Hän oli aina talkoissa mukana: turnausjärjestelyissä, Levon leireillä ja joukkueiden valmennuksessa. Veikko on jättänyt jäljen lukemattoman monen porilaisen elämään. Kohteliaisuus ja vastustajien kunnioittaminen oli Veikolle aina hyvin tärkeää. Veikko oli todella hieno ja ainutlaatuinen persoona, joka ansaitsee kaiken kunnioituksen.” PPT:n ja FC Jazzin monivuotinen juniorivalmentaja, ex-junioripäällikkö, edustusjoukkueen ex-markkinointipäällikkö ja Veikko Hakamäki -turnauksen perustaja Juhani Rouhikko.
”Iso futispersoona on poissa. Hän suhtautui aina rakkaudella lajiin sekä pelaajiin. Muistan että Veikko, joka harrasti syksyisin erittäin intohimoisesti marjastusta sekä sienestystä, ei jättänyt edes parhaana satokautena tapahtumia väliin. Vaan muistan jonkun A-nuorten SM-sarjan pelin Helsingistä Talista. Ottelun alkuvalmistelut tehtyään hän siirtyi maastoon ja Talin metsään hetkeksi keräilemään, jotta oli jotain kotiin viemisiä.”, PPT:n ja FC Jazzin ex-junioripelaaja, FC Jazzin ex-päävalmentaja ja nykyinen FC Lahden Veikkausliigajoukkueen päävalmentaja Mikko Mannila.
”Muistan Veikon ihan siitä asti, kun FC Jazz -niminen seura syntyi 90-luvun alkupuolella. Itse sain tehdä yhteistyötä hänen kanssaan viitisen vuotta kausina 2005-2009. Vaikka olin nuori valmentajanalku, niin en ikinä saanut osakseni pojittelua tai vähättelyä. Meillä oli molemminpuolista kunnioitusta toisiamme kohtaan ja siksi monta vuotta yhdessä jaksoimmekin töitä tehdä nuorten pelaajien eteen. Veikkoa lämmöllä muistaen ja läheisten suruun osaa-ottaen.”, FC Jazzin ex-junioripelaaja, FC Jazzin ex-valmennuspäällikkö ja valmentaja, nykyinen Suomen Palloliiton eteläisen alueen aluevalmentaja ja nuorten maajoukkuevalmentaja, Samu Koski.
”Veikko oli mahtava taustahenkilö, mutta ennen kaikkea mahtava ihminen, joka otti kaikki huomioon. Veikko loi meille lämpimän tunnelman läsnäolollaan, lisäksi nokkela tilannehuumori jaksoi pitää meitä virkeinä. En pysty luettelemaan, kuinka monta kertaa Veikko on pelastanut pelaajat pulasta. Itselleni on jäänyt mysteeriksi, miten muutaman kerran pystynyt loihtimaan kotiin unohdettujen maalivahdinhanskojen tilalle uudet hanskat muutamassa minuutissa, oltiin sitten Karhuhallissa, tai vaikka Maskussa turnauksessa. Lepää rauhassa Veikko.”, FC Jazzin ex-junioripelaaja, ex-liigamaalivahti ja nykyinen Suomen Palloliiton maalivahtivalmennuksen vastaava ja nuorten maajoukkueiden maalivahtivalmentaja Eemeli Reponen.
”Veikon kanssa touhutessa tuli aina hymy huulille, hänen ympärillään oli helppo olla iloinen. Muistan ensimmäiseltä B-junioreiden valmentajavuodesta, kun tulin uutena valmentajana Poriin ja vedettiin talvella treenejä Karhuhallissa, Veikko alkoi haastamaan nuoria miehiä punnerruksissa ja kädenväännössä kesken alkulämmön. Oli siinä nuorilla miehenalulla tekemistä, että pysyivät viisi kertaa vanhemman herran tahdissa. Veikko oli erittäin taitava kaikenikäisten ja kaikennäköisien ihmisten kanssa. Vain lämpimiä muistoja tulee hänestä mieleen. Osanottoni Veikon läheisille.”, FC Jazzin ex-pelaaja ja ex-valmentaja, nykyinen FC Hongan Veikkausliigajoukkueen valmentaja Riku Paularinne.
"Veikko oli minulla huoltajana, kun valmensin Jazzin B-junnuja. Hän oli todella pidetty persoona ja aina valmis auttamaan. Usein hän saattoi ennen treenejä käydä keräämässä 20 litraa päivällä mustikoita ja tulla sen jälkeen treeneihin. Ikää hänellä oli silloin jo lähemmäs 80-vuotta, mutta energiaa piisasi. Lepää rauhassa Veikko.", FC Jazzin ex-valmentaja ja nykyinen Käpylän Pallon urheilutoimenjohtaja Marko Honkanen.
”Ensimmäiset pari vuotta, kun olin muuttanut Poriin niin kuljin tosi usein Veikon kyydillä. Silloin oltiin Veikon kanssa B-junnuissa. Matkalla Veikko aina kertoi tarinoita Porin historiasta, hänen kansanopiston kielikursseista sekä mitä hän oli tehnyt maalla. Veikko oli myös kova poimimaan marjoja ja me saimme kesäisin nauttia hänen tuotoksistaan. Hän oli hyvällä huumorintajulla varustettu mies ja aina hyvällä tuulella.”, FC Jazzin ex-valmentaja ja ex-toiminnanjohtaja, nykyinen Espoon Palloseuran ikäluokkavalmentaja Mostafa Modabberian.
”Veikko oli loistava huoltaja, hommat hoituivat ja hänellä oli aina aikaa pelaajille. Vaikka ikäeroa oli, hän oli pelaajien kanssa samalla tasolla! Muistan kyllä ikuisesti sen, kun joskus B-nuorten treenien jälkeen Herralahden kentällä hän ryhtyi heittämään Salosen Ilkan kanssa keihästä kilpaa. Myöhemmin kun nähtiin, Veikolla oli aina aikaa. Vaihdettiin kuulumisia ja juteltiin mukavia. Piti kuunnella tarkkaan, mitä Veikko sanoi, sillä jutut saattoivat tulla suomen lisäksi, vaikka ruotsiksi”, FC Jazzin ex-pelaaja ja ex-valmentaja, nykyinen liikunnanopetuksen lehtori, liikuntatieteiden maisteri ja Pitkis-Sportin johtaja Jukka Palenius.
”Veikko oli isäni kanssa huoltajana meidän joukkueessa. Minulla on tietysti hyvät ja lämpimät muistot Veikosta. Kaikki varusteet olivat viimeisen päälle tip top kunnossa, ja Veikko jaksoi olla aina positiivinen.”FC Jazzin ex-liigapelaaja (myös FC Lahti, JJK, SJK ja VPS), liikuntatieteiden maisteri ja Suomen Palloliiton valtakunnallinen koulutuspäällikkö Matti Lähitie
”Muistan hyvin ensimmäiset jalkapalloharjoitukseni Porin urheilukeskuksen parkkipaikalla keväällä 1986. Olin itse lukenut Satakunnan Kansasta ilmoituksen, jossa PPT haki uusia pelaajia ja halusin pelaamaan jalkapalloa. Myös 5-vuotias pikkuveljeni Tommi halusi mukaan, mistä en sillä hetkellä ollut innostunut, mutta myöhemmin sekin oli ok. Ilmoittauduimme Veikon Morris Marinan penkillä mukaan, ja harjoituksissa tehtiin sisäteräsyöttöä ja pelattiin. Tuon kesän kohokohta oli Levon leiri, josta Veikko vastasi. Äitini vähän epäröi jättää 5-vuotiaan pikkuveljeni pariksi yöksi leirille, mutta Veikko vakuutti, että kaikista pidetään huolta, ja hieno leiri olikin. Aikuisena sain tutustua Veikkoon myös ”työkaverina” FC Jazzissa. Hän oli aina avulias, energinen ja kohtasi aidosti jokaisen ihmisen. Ilman Veikkoa en tekisi tänäänkin jalkapalloa työkseni. Kiitos kaikesta Veikko.”, PPT:n ja FC Jazzin ex-junioripelaaja, FC Jazzin ex-toiminnanjohtaja ja ex-valmennuspäällikkö, nykyinen Suomen Palloliiton Lännen aluevalmentaja ja nuorten maajoukkuevalmentaja Teemu Eskola.